Tarpeettomia riskejä ja riskejä riistaeläimiä

Tarpeeton riski = Temppu, joka onnistuessaan aieuttaa pienen hyödyn, mutta epäonnistuessaan vakavan haitan. Vakavana haittana voidaan pitää esimerkiksi hengenpihinän loppumista.

Viime viikolla käväisin Kirkkonummella (eli Kirkolla) lähijunailemassa. Tein kyllä muutakin, mutta kuitenkin. Jorvas on vaatimaton ja hiljaisehko seisake  Kirkkonummen kunnan alueella. Seisakkeella on varsin lyhyet laiturit, sekä raiteet ylittävä laituripolku, jossa on varoitusvalot ja -kellot. Laiturit on sijoitettu laituripolun molemmille puolille siten, että oikeanpuoleista raidetta normaalisti tultaessa laituri sijaitsee ennen laituripolkua. Tai hemmettiäkö tässä selitän, katsokaa tuosta Wikipedian Jorvas-artikkelista, siellä on kuva.

Helsinkiin päin tultaessa laituri on niin lyhyt, että kahdella lähijunayksiköllä pysähdyttäessä pysähdyspaikkamerkki sijaitsee laituripolun takareunassa. Merkin mukaan pysähtymällä junan keula siis ajetaan laituripolun päälle. Tällöin junan ensimmäinen sivuovi on näppärästi laiturin kohdalla ja loppupätkä junaa mahtuu laituriin.

No, jarruttelin U-junalla tähän Jorvas Cityn päärautatieasemalle, ja jostain syystä – ehkä vilahti silmäkulmassa jotain, tai sitten olen huono ajamaan – pysäytinkin juuri ennen tätä laituripolkua, enkä ajanut keulaa polun päälle. Kun juna oli vielä viimeistä metriä jarruttamassa, juoksi keulan edestä nuorehko naishenkilö. Tiedostin ylittäjän olemassaolon siis siinä vaiheessa, kun tyyppi kirmasi muutaman metrin päässä vielä liikkuvan junan keulan edessä.

Kun ottaa huomioon, että oikea pysähdyspaikka olisi ollut laituripolun päällä, ja että tuollaisesta vanhasta lähijunayksiköstä ei näe vasempaan etuviistoon niin sanotusti naispuolisen kavioeläimen sukupuolielintäkään, sanoisin neidin tekoa tarpeettomaksi riskiksi.

 

Junien sivuovissa tai niiden vieressä on vähintään vihreä ovenavauspainike. Joissain on punainenkin painike, mutta sitä ei matkustajat tarvitse mihinkään, joten unohdetaan se. Vihreässä painikkeessa joko palaa vihreä valo, tai sitten ei pala valoa. Nyt seuraa lyhyt oppimäärä painikkeen toiminnasta:

• Painikkeen vihreällä valolla on olennainen merkitys. Jos vihreä valo ei pala, niin painikkeesta ei tapahdu yhtään mitään. Sitä on siis aivan turha tällöin painaa. Vielä turhempaa on painaa sitä ja kiroilla. Tai painaa, kiroilla ja potkia ovea. Tällä varmistaa vain sen, ettei painikkeeseen syty valoa uudestaan.
• Vaikka painikkeessa palaisikin vihreä valo, se on silti vain nimensä mukaisesti ovenavauspainike. Se ei ole esimerkiksi ”sulkeutumisen estopainike” tai ”vihreän valon sammumisen estopainike”. Valon palaessa sillä voi avata kiinni olevan tai kiinni menevän oven. Muuta sillä ei voi tehdä.

Nämä faktat tuskin olivat kirkkaana sen henkilön tajunnassa, joka otti tarpeettoman riskin Espoon asemalla juostessaan liukkaalla asemalaiturilla korkeakorkoisilla talvisaappailla kohti jo liikkelle lähteneen junan jo aikaa sitten sammunutta vihreää painiketta. Taisi jopa painaakin sitä, mutta kuten yllä olevasta faktapalluraparin ylemmästä jäsenestä huomaamme, tästä ei ollut sanottavaa hyötyä.

 

Iltalehti uutisoi riskin riistaeläimen kuolemasta. Olette varmasti huomanneet, että jos jostain asiasta tietää ja ymmärtää huomattavasti normikansalaista (puhumattakaan normitoimittajaa) paremmin, aihetta koskevista uutisoinnista löytää epäolennaisuuksia, epätarkkuuksia ja suoranaisia virheitä pilvin pimein. Ja kun ei ole mitään syytä olettaa, että tämä pätisi ainoastaan oman osaamisalueen uutisointeihin, johtopäätöksenä voidaan todeta, että aivan jokainen uutinen sisältää epäolennaisuuksia, epätarkkuuksia ja suoranaisia virheitä pilvin pimein.

Niin tässäkin. Näin se meni oikeasti:

Hirvi tallusteli kollegan eteen, joka kaikista mahdollisista toimenpiteistä huolimatta kumautti voimalla hirven vasempaan pakaraan. Tämän johdosta hirvi lennähti fysiikan lakien määrittelemään suuntaan. Hirvi ei siis kirjaimellisesti jäänyt tämän junan alle. No, ilmoille jäi epäilys, että hirvi saattaisi loikoilla meikäläisen – viereistä raidetta hetken päästä kulkevan – junan edessä haittaavasti, ja tämä epäilys kiirikin tietooni.

Vaikka suurpiirteinen sijainti olikin tiedossa, niin johtuen mutkasta ja pimeydestä (tai sitten olen edelleen huono ajamaan), hirvi tuli näkökenttään vähän yllättäen. Siinä se köllötteli kiskoilla, kirjaimellisesti poikittain molemmilla. Huolimatta kohtalaisen ripeästä mutta mummot pystyssä pysyttävästä jarrutuksesta, hirvenruho katosi keulan alle, ja äänistä päätellen junan ensimmäinen teli lurvahti ruhon yli noin kävelyvauhtia. Hirvi jakaantui noin kolmeen osaan siten, että lastenlaulun sanoja soveltaen voisi lyriikoida jotta: ”pää, kisko, olkapäät, kisko, peppu, puolet polvista ja varpaista.” Uutisen mukaan hirvi jäi makaamaan kiskojen väliin. Sanoisin, että uutinen on tältä osin oikeassa noin kolmasosan verran.

Hirvi todennäköisesti kupsahti jo ensimmäisestä osumasta. Kollega kuitenkin soitteli perään huolestuneena, ettei vain hirvi olisi jäänyt kitumaan. ”Joo, ei se hengissä ole. Ainakaan enää.”

Ja niin: tämä tapahtui Hausjärvellä. Siinä mielessä uutinen osui jo melkein oikeaan, onhan Riihimäki Hausjärven rajanaapuri.

Advertisement

Sana sunnuntaiksi, osa 3: Värit

Värit.

Puhekielinen termi ajonsallivalle pääopastimen opasteelle. ”Tolpassa on värit” tarkoittaa: ”pääopastimessa on ajonsalliva opaste”, eli siis jotain muuta kuin punainen. Tämä ei kuitenkaan ole virallista kielenkäyttöä, eikä sitä siis ole tarkoitus käyttää määrämuotoisessa viestinnässä.

Punainen ei suinkaan ole rautateillä väri lainkaan, vaan se on puheella annettu opaste, jonka merkitys on seis.  Tämä siksi, että sana ”seis” lausuttuna on hyvin lyhyt ja suhiseva, eikä näin ollen ole oikein sovelias suulliseen viestintään, etenkään viestivälineiden kautta. Sen sijaan sana ”punainen” herättää jokaisen miespuolisen veturinkuljettajan huomion välittömästi, vaikka ensimmäinen tavu jäisikin kuulematta…

Jos tulee oikein kipakka tilanne ja pitää käskyttää jotain suorittamaan peräti hätäjarrutus, se onnistuu tietenkin suullisella opasteella hätäpunainen.

Erikoisia vikoja

Nykyaikainen juna on monimutkainen tekninen laite. Mitä teknisempi laite on kyseessä sitä ihmeellisempiä vikoja niissä saattaa ilmetä.

Tässä muutama erikoinen matkan varrelta, osa sattunut itselleni, osa ei.

• Pääkatkaisija kytkee ja katkaisee sähkön kulun virroittimelta päämuuntajalle. Eräässä Sm4-yksikössä kun pääkatkaisijan laittoi kiinni (eli ”päälle”), pimenivät junan ulkopuoliset reittikilvet, matkustamon infonäytöt sekä sisäpuhelimen/kuulutuksen luuri mykistyi. Kun pääkatkaisijan avasi (eli 25 kV syöttö päämuuntajalle katkaistiin), kaikki toimi taas normaalisti.
• Vanhoja lähijunayksiköitä (Sm1 tai Sm2) oli liitetty yhteen kolme. Keskimmäisessä oli toisen moottoritelin ajomoottorit erotettu vikaantumisen vuoksi pois käytöstä. Tämän keskimmäisen yksikön vikavalo ei kuitenkaan palanut. Ensimmäisen yksikön vikavalo sen sijaan paloi, vaikka tässä yksikössä ei ollut mitään vikaa.
• Pendolinossa ja Sm4:ssä toisinaan pyyhkimillä on oma sielu. Kun pyyhkimet kytkee päälle, ne lähtevät viuhtomaan. Kun ne kytkee pois päältä, ne eivät pysähdy.
• Eräässä vanhassa lähijunayksikössä GSM-R-viestivälineen teline ei ladannut viestivälinettä. Paitsi jos sytytti kattovalon, niin sitten latasi.

Tosin osaavat ne rautateiden turvalaitteetkin joskus hämmentää yksinkertaisen kuljettajan mieltä. Eräässä pääopastimessa nimittäin paloi kerran sekä punainen että vihreä valo. Ehkä kyseessä oli savolainen opastin – vastuu siirtyy tulkitsijalle?