Uutiskommentti: Junien ”navigaattorit”
29.2.2012 4 kommenttia
”Laadukkaan” mediajulkaisu Aamulehden toimittaja ihmettelee artikkelissaan, miksi junissa ei ole navigaattoreita. Uutisessa mainitaan Onnettomuustutkintakeskuksen suositus, jossa ehdotetaan satelliittipaikannuksen käyttämistä vastaavien tapausten torjunnassa. Navigaattori ja satelliittipaikannus eivät kuitenkaan (tietenkään) tarkoita samaa asiaa.
- Satelliittipaikannus tarkoittaa sitä, että saadaan tieto paikantimen sijainnista.
- Navigaattori on laite, joka ehdottaa reittiä sijaintien välille, joista usein lähtöpiste on nykyinen navigaattorilaitteen sijainti, ja tämä sijainti saadaan usein satelliittipaikannuksella.
Navigaattoreita junissa ei tosiaan ole. On hieman hankala kuvitella, mihin sellaista edes tarvitsisi. Kyllä kuljettaja tietää, mihin hänen pitää mennä, ja miltä risteysasemalta kuuluu kääntyä mihinkin, ei Suomen rataverkko nyt kovin monimutkainen ole. Lisäksi sijainnin määrittelyyn kuljettajalla on käytössään gps-koordinaatteja tähän käyttöön huomattavasti kätevämpi rautatiekilometrijärjestelmä, jonka lukema löytyy isoista merkeistä kilometrin välein, sekä esimerkiksi aivan jokaisesta sähköratapylväästä.
Gps-paikantimet sen sijaan löytyvät jo kaikesta vetokalustosta. Paikantimet lisäksi lähettävät sijaintitetonsa junan ulkopuoliseen järjestelmään, jonka käyttöliittymän kartalla näkyy kaluston sijainti. (Tähän perustuu myös VR:n verkkosivujen Junat kartalla -palvelu.) Tämä järjestelmä ei ollut vielä Siuron onnettomuuden aikaan käytössä, mutta nykyään voisin kuvitella, että järjestelmää voitaisiin käyttää apuna vastaavassa tilanteessa avustettavan junan (sen veturin) sijainnin hahmottamiseen. Eikä siitä haittaakaan olisi, että ratakilometrijärjestelmän lisäksi myös kuljettajalla olisi gps-pohjainen sijaintitieto tarvittaessa käytettävissään. Onnettomuustutkinnan suositus on siis mielestäni kannatettava.
Aamulehden jutussa jää hieman mysteeriksi myös se, miksi toimittaja nimittää itseään kolmannessa persoonassa ”tavalliseksi kansalaiseksi”.
Onnettomuudessa menehtyi kollega, jonka kanssa jaoimme saman harrastuksen osallistuen samoihin urheilutapahtumiin. Aivan jokainen veturinkuljettaja pystyy samaistumaan tilanteeseen, jossa onnettomuus tapahtui. Sen sijaan kukaan ei kykene samaistumaan kollegan lähiomaisten tuntemuksiin. Voimia heille.
Kiskoarkea 
”huomattavasti kätevämpi rautatiekilometrijärjestelmä, jonka lukema löytyy isoista merkeistä kilometrin välein, sekä esimerkiksi aivan jokaisesta sähköratapylväästä.”
Kuinkahan huomattavasti paremmin ne merkit ja merkinnät näkyvätkään esimerkiksi
talvi aikaan, lumisateessa, sumussa tai kovassa vauhdissa (tolpissa olevat) kuin
vaikkapa ohjaamossa olevalta mahdolliselta paikantimen näytöltä.
Ja ehkäpä eri viranomaiset ottaisivat hädän hetkellä mieluummin paikkatiedon heti koordinaatteina vs. ”rautatiekilometreinä”.
No, lähinnä takerruin tuohon ”huomattavasti kätevämpään”. Ainakin edullisempaan, muttei
aina niin yksiselitteiseen ?
Kuten artikkelissa sanoin, gps-koordinaattitiedosta kuljettajalle ei olisi haittaakaan. Kuitenkin, jos pitää valita näiden kahden välillä, kallistun ilman muuta ratakilometrijärjestelmän kannalle.
Jokaisessa sähköratapylväässä olevat kilometrimerkinnät näkyvät myös täydessä vauhdissa, tosin pimeällä ei kovin hyvin, eikä tällöin aina jokainen pylväs. ”Liikenteen kilometrimerkit”, eli ne suurehkot vihreät kyltit näkyvätkin sitten kyllä aivan kelissä kuin kelissä, poislukien yksi harvinaisekho tilanne: tarttuva lumisade ja tuuli junan menosuuntaan, tällöin saattaa olla kyltti osittain tai jopa kokonaan peitossa. Yleensä tällöin samassa tolpassa toisella puolella oleva merkki kuitenkin näkyy. Väittäisin, että gps-paikannin olisi vähintään yhtä usein rikki kuin olisi mahdotonta määrittää sijainti ratakilometrien perusteella.
Ratakilometrijärjestelmän lukemat ovat myös lyhyitä verrattuna koordinaattijärjestelmän pitkiin numerosarjoihin. Tällöin ”rikkinäinen puhelin” ei ole niin todennäköinen. Olen myös ymmärtänyt, että hätäkeskuksissa on karttoihinsa merkitty rautateiden kilometritolppien paikat. Tämä ominaisuus lisättiin jonkin onnettomuuden jälkimainingeissa.
Mutta toistan vielä, paras tilanne olisi, että käytettävissä olisi molemmat sijainninmäärittelytavat.
(Lähiliikennealueella asematiheys on sen verran tiivis, että yleisin tapa sijaintitiedon ilmaisemiseen on esimerkiksi muotoa ”jokunen sata metriä Korsosta pohjoiseen”. Tämän ymmärtävät kaikki osalliset, viranomaiset mukaanlukien.)
Omalla työmaalla sitä on usein saanut huomata, että pelkälle numeropohjaiselle GPS-paikkatiedolle on hyvin vähän käyttöä, kun paikka tahdotaan ilmoittaa mahdollisimman tarkasti.
Koordinaattijärjestelmä on melko kankea käyttää, ja pelkkinä pituus- ja leveysasteina ilmoitettua pistettä on vaikea paikallistaa äkkiseisomalta, varsinkin jos se ei sijaitse aivan oman olinpaikan läheisyydessä. On melko paljon selkeämpää kertoa kahvittelevansa Hakaniemen torilla kuin paikassa 60 astetta 11 minuuttia pohjoista leveyttä ja 24 astetta 57 minuuttia itäistä pituutta.
Myös virhemarginaali on melko suuri, sillä yhden minuutin heitto koordinaateissa tarkoittaa luonnossa yhden merimailin, siis lähes kahden kilometrin mittavirhettä. Se on aika pitkä matka vaikkapa onnettomuuspaikkaa määritettäessä.
Päivitysilmoitus: Kartalla | Tarinoita ahterista