Kitarasankarifani ravintolavaunussa

On olemassa jokunen määrä ravintoloita, jotka poikkeavat ns. normaaleista ravintoloista. Ensinnäkin, ne liikkuvat kiskoilla. Toisekseen, ovat siten erikoisia, että niissä vieraat ihmiset juttelevat toisilleen täysin luontevasti. Sellaisetkin, jotka eivät tavallisissa ravintoloissa juttelisi. Kyseessähän on tietenkin: ravintolavaunu.

Mistähän tämä johtuu? Onko keskustelu ventovieraan kanssa helpompi aloittaa ravintolavaunussa? Ehkä, nimittäin kaikki ovat tekemässä samaa asiaa – matkustamassa jostain jonnekin. Ja siitähän on varsin helppo keskustella, ehkä jopa helpompaa kuin säästä. Ja, kokemukseni mukaan, juuri siitä keskustellaan. Mihin on menossa. Mistä on tulossa. Ja miksi. Täysin ventovieraat ihmiset kertovat avoimesti, millaista oli serkun häissä. Tai mitä bändiä on erityisesti menossa katsomaan sinne Provinssiin.

Meillä veturinkuljettajilla – kuten muillakin saman firman työntekijöillä on sellainen Monopolysta tuttu ”vapaudu vankilasta” -kortti. Siinä on firman logo ja oma lärvi ja oma nimi ja sen sellaista. Se toimii siten, että vaikka matkustaa junalla ja tulee konduktööri tai tarkastaja tivaamaan lippua, ja vaikka sellaista ei ole hankkinut eikä aiokaan hankkia, ei joudu vankilaan. Asialla on varjopuolikin, sillä kun ei ole lippua, ei ole siihen sisältyvää istumapaikkaakaan.

Siispä, ainakin meikäläinen yleensä suuntaa vapaa-ajan matkoillani ravintolavaunuun, sillä mikäli sieltä löytää istumapaikan, se on sitten itselleen varattu koko matkan ajaksi. (Toki sillä ehdolla, että nauttii ravintolavaunun tuotteita.)

Kuten muihinkin ravintoloihin, ravintolavaunuihinkin saattaa päätyä ns. känniääliöitä. Känniääliöhän on siis henkilö, joka on ääliö, mutta osaa selvin päin peittää ääliöytensä.

Ja niinpä eräänä päivänä kun olin matkaamassa Keski-Suomeen, sattui Tampereen jälkeen ravintolavaunuun tällainen känniääliö. Kierrettyään ensin kaikki naisten pöydät läpi, mölisten tarpeettoman kovalla volyymillä jotain harvan mielestä nokkelaa ja kohdattuaan viileän vastaanoton, asettui hän istumaan tyhjään pöytään. Ja kuten olikin odotettavissa, alkoi henkilö puhumaan itselleen – tai koska volyymi oli edelleen kantava, oikeastaan koko ravintolavaunulle.

Kovin monimuotoista monologia K.-Ä. ei onnistunut tuottamaan, vaan aihepiiri keskittyi sen ympärille, miten kova kitaristi Alexi Laiho onkaan. Tämä faktantapainen kuultiin useamman kerran, joskin vaihtelevin voimasanoin ympäröitynä. Ilmiselväksi kuitenkin tuli, että Alexi Laiho on paras kitaristi, mitä on. Hetken päästä monologi monipuolistui siten, että kertoja aikoi hankkia pojalleen kitaran, ja pojasta tulisi yhtä hyvä kitaristi kuin Alexi Laiho. Pojan mielipidettä ei kuulemma kuunneltaisi, vaan asia oli ilmeisesti sellainen, jonka isä voi päättää kuulematta pojan mielipidettä.

Hieman ennen Orivettä, johon tämä kitarasankariin viehättynyt mallikelpoinen kasvattaja oli jäämässä pois, aiempi ehdottomuus kitaristi-Laihon parhaimmuudesta kuitenkin lieveni.

Kuulemma pojasta voisi vaihtoehtoisesti tulla uusi Randy Rhoads.

Blogin lukijoista iso osa lienee matkustanut ravintolavaunussa ja kohdannut mieleenpainuvia persoonia. Blogin kommenttiosio on mainio paikka jakaa parhaat palat näistä ravintolavaunukohtaamisista. Ei kun jakamaan! :)

Advertisement

Tietoja Kiskomies
Kirjoittaja on ajanut junia vuodesta 2008. Blogin painopiste on jutustella veturinkuljettajan arjesta, sekä kertoilla rautatietekniikasta kansantajuisesti. Sivuston artikkelitekstien ja valokuvien oikeudet ovat sivuston ylläpitäjällä, ellei toisin mainittu.

One Response to Kitarasankarifani ravintolavaunussa

  1. rkm says:

    Hetken mietittyäni päätin kirjoittaa komenttini tähän, vaikkei nyt olla ravintolavaunussa, jo pelkästään siitä syystä, ettei IC2 junissa ole ravintelia, vaan niissäpä tarjoillaan oikein omalle istumapaikalle. Orivesi tähän sitten liittyykin. Olisin halunnut kysyä 27.9. IC88 ohjastaneelta kuljettajalta mitä hän näki Oriveden asemalaiturilla. Olin ajatuksissani ja melkein hereillä, lehti nenäni alla jäi kesken kun havahduin vilkaisemaan ympärilleni miksi juna hiljentaa. Ahaa, ohitamme Oriveden. Paikaltani (83) jo tovin jatkuneeseen tylsään tujotukseeni tuli eloa, näikö oikein? Vilahtiko siellä vilauttaja? Mikäli noin sekunnin havaintoaikana tekemäni huomio oli oikea, niin joku siellä iloisesti vilkutteli laiturilla muutakin kuin kättään.
    Jännä paikka tuo Orhives.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: