Kotimaamme rautateillä kulkee päivittäin satoja junia. Erinäisistä syistä johtuen osa niistä saattaa kokea kommelluksia ja sattumuksia. Osa näistä kommelluksista ja sattumuksista saattaa osua kohdalleni. Mikäli tällaisessa kommelluksessa ja sattumuksessa on ainesta arjen tarinaan, saatan sen kertoa. Tarkoituksenani on tasapainoilla laadun ja määrän huteralla harjalla, jottei blogi täyty mielenkiinnottomasta diipadaapasta, mutta päivitystahdin aion kuitenkin pitää kohtalaisena. Miten korkea tahti tämä sitten on – aika näyttää.
Blogin toinen tarkoitus on valaista rautatietekniikan olemusta kansantajuisesti. Kansantajuisuudella tarkoitan tässä sitä, että oletan lukijalla olevan jonkinlainen käsitys tekniikasta, mutta ei välttämättä tekniikan sovelluksista rautatiemaailmassa. En ryhdy erikseen selittämään esimerkiksi sitä, että toisissaan kiinni olevista hammasrattaista toinen pyörii toiseen suuntaan kuin toinen. Noh, selitin kuitenkin. En kuitenkaan itse ole veturinkuljettajaopintojeni lisäksi erikseen opiskellut tekniikan alaa, joten epätarkkuuksia voi teksteissä esiintyä. Niitä saa ja pitää oikaista – artikkeleissa on kommentointimahdollisuus.
Valitsin nämä kaksi pääaihetta – arjen ja tekniikan – siksi, koska niistä on helpohko kirjoittaa. Helpohkoa osin siksi, että oman työarkeni ja työkaluni tunnen varsin hyvin. Osin myös siksi, että kun aihe on kevyehkö, pysyy kirjoitustahti yllä. Ei tarvitse jokaista artikkelia oikolukea useaan kertaan, jottei vain suututtaisi mitään tahoa tahattomasti tai välinpitämättömyyttäni. Blogissa siis ei tulla näkemään kirjoituksia liikennepolitiikasta eikä ay-asioista. Varaan kuitenkin mahdollisuuden kommentoida julkisuuden uutisia mikäli niissä on asiavirheitä – vaikka uutinen itsessään olisi vaikkapa politiikkaa.
Miksi ryhdyn kirjoittamaan? Netissä on useita rautatieharrastajien ylläpitämiä blogeja, veturinkuljettajan työstä kertovaa en tiedä ainuttakaan. Erinäisillä foorumeilla silloin tällöin joku kiinnostunut kyselee, ja toisinaan niihin saattaa veturinkuljettajat vastatakin. Ne eivät kuitenkaan ajane samaa asiaa, kuin tässä blogissa on tarkoitus ajaa. Yksittäisiä kirjoituksia veturinkuljettajan työstä löytyy mm. VR:n rekrytointisivuilta sekä nykyisen kansanedustaja James Hirvisaaren sivulta, mutta niiden lähestymistapa asiaan on – kauniisti sanottuna – hieman erilainen.
Ja jos totta puhutaan, niin suurin syy leikkiin ryhtymiseen on Bussi-Eskon blogi. Tässä mainiossa blogissa kirjoittaja kuvailee hersyvällä (mutta ehdottoman oikeakielisellä) tyylillään bussinkuljettajan arkea. Ja jos bussinkuljettajan arkikuvauksella on ollut bloginmentävä aukko, niin miksipä ei vastaavalla kiskoliikenneversiolla. Bussi-Eskon blogille on ymmärtääkseni kertynyt kohtalaisesti lukijoitakin, aika näyttää onko kertaluokkia kuivemmalle kiskoliikennearjelle kysyntää. :)
Osallistun itse keskusteluun nimimerkillä Kiskomies. Esimoderoin kaikki kommentit pitääkseni keskustelun asiallisena. Provokaatiolle ja provosoitumiselle on paikkoja netti väärällään.
Antoisia (toivottavasti) lukuhetkiä!
Kiskoarkea 