Kolme kuivaa kirjoitusta kera Kosanderilopetuksen

Matalalattiajunia rantaradalle

Muiden muassa YLE uutisoi, että myös Rantaradalle, Leppävaaran länsipuolelle, saadaan enenevässä määrin matalalattiajunia. Femmoja (”FLIRT”, Sm5) taitaa tätä kirjoitettaessa olla Suomen maaperän kiskotuksella jo 29 kappaletta, joten niitä alkaa vähitellen riittämään kaupunkiratojenkin ulkopuolelle. Jo tällä hetkellä viikonlopun E-junia ajellaan Femmoilla, ja tarkoitus olisi lisätä matalalattiavuoroja myöhemmin arkipäiville sekä Kirkkonummen juniin.

Miksipä Femmoja ei sitten aiemmin ole Rantaradalla näkynyt? YLE:n uutinen tarjoaa yhdeksi syyksi: Vanhat asemat eivät sellaisenaan sovi uusien junien pysäkeiksi.”

No, tässä vaiheessa meikäläinen putosi puolittain stiigalta. Tokihan ne sopivat huonommin uusien junien pysäkeiksi (mistä alkaen asemista on tullut ”pysäkkejä”!?), mutta niin ne sopivat huonommin minkä tahansa junan pysäkiksi. Epäonnistuneen sanavalinnan lomasta on kuitenkin ehkä tulkittavissa sellainen tausta-ajatus, että matalalattiaisten junien esteettömyys menee osittain hukkaan matalilla laitureilla. Ja niinhän se toki meneekin, sillä korkea (550 mm) laituri sekä junien matala lattia ovat näppärästi poikkeavista nimityksistään huolimatta samalla tasolla.

Rantaradalla on vielä osalla asemista matala laituri, Kerassa, Kauniaisissa, Mankissa (pohjoisella laiturilla), Luomassa, Jorvaksessa, Tolsassa sekä Y-junan välipysähdysasemilla Siuntiossa ja Inkoossa.

Oikeampi vastaus tähänastiseen Rantaradan matalalattiapuutteeseen onkin se, että matalalattiaisista saa paremman hyödyn muilla rataosilla. Lattiakorkeusaspektin lisäksi matalalattiasten junien huippunopeus on 160 km/h, mistä syystä Nelkkuja (Sm4, se vähän vanhempi matalalattiajuna) on ollut viisaampaa sijoittaa pääradan kaukoliikenneraiteiden lähijuniin (R, H, Z), missä huippunopeutta voi rauhassa posotella. Rantaradan suurin sallittu nopeus mutkista ja alemmasta kunnossapitotasosta johtuen on Helsingin ja Kirkkonummen välillä 120 km/h, joka taas täsmää näppärästi vanhojen korkealattiajunien (Sm1, Sm2) huippunopeuden kanssa.

Mutta nyt Femmoja tosiaan alkaa riittämään Rantaradallekin, ja hyvä näin. Ne ovat matalalattiaisuuden lisäksi muutoinkin varsin mainioita kapistuksia, ihan jokaisesta näkökulmasta.

 

Lähijunissa ei enää myydä VR:n omia lippuja – vai myydäänkö sittenkin?

Toinen uutiskommentti samaan artikkeliin! Paikataan kesän myötä harventunutta kirjoitustahtia kirjoittamalla sitten kerralla enemmän.

Kaupunkimedia Metro uutisoi otsikolla: ”VR:n junalippujen myynti lakkaa lähijunissa”. Muutoin menikin oikein, mutta tämä koskee vain matkoja, jotka osuvat kokonaisuudessaan HSL-alueen sisälle (pääkaupunkiseutu, Kerava, Kirkkonummi). Lisäksi pääkaupunkiseudun sisällä asia on ollut jo miesmuistiin näin, eli muutos koskeekin vain HSL:n sisäisiä matkoja, jotka alkavat tai päättyvät ”uusien” HSL-kuntien alueella, eli Keravalla tai Kirkkonummella.

Edelleen kuitenkin näiden junien konduktöörit ja junamyyjät myyvät entiseen malliin ja sujuvasti lippuja matkoille, jotka suuntautuvat HSL-alueen ulkopuolelle, jopa kaukojuniin. Eli metsään meni otsikointi, mutta huomiota saatiin varmasti näin paremmin haalittua ja mainostajille lisää lukijoita. Journalismin tasosta viis, eli femma.

Miksipä sitten muutos tehtiin? Tähän asti on pääkaupunkiseudun ja Keravan/Kirkkonummen välisillä matkoilla ollut matkustajalla kaksi vaihtoehtoa. Joko ostaa HSL-lipun tai VR:n vyöhykelipun. HSL-lippu on ollut kalliimpi, mutta sillä on ollut vaihto-oikeus muihin kulkuvälineisiin, ja oikeus kuljettaa polkupyöriä maksutta ruuhka-ajan ulkopuolella. VR:n lipulla ei ole voinut vaihtaa muihin kuin toisiin juniin, eikä polkupyörän kuljetus ole ollut maksutonta, mutta lippu on ollut halvempi. Nyt siis ainoa vaihtoehto on HSL-lippu (tai pienenä poikkeusena koko alueen ulkopuolella asuville VR-kausilippu). Nyt kun HSL-ostaa alueensa sisällä kulkevat junavuorot kokonaisuudessaan, on ilmeisesti ollut jonkin kustannuksiin ja myyntituloihin liittyvä dilemma. HSL:n tiedote aiheesta. Noh, HSL (teoriassa alueen veronmaksajat) voittaa, kaikki muut häviävät, mukaan lukien matkustajat. Toivottavasti eivät häviä pois junista kokonaan.

 

Kirjoitustulva ei yhäkään taukoa, eli minuuttiviilausta Keravan kaupunkiradalla

Kesäaikataulukauden päättyminen toi muitakin muutoksia. Nimittäin N-junilla Tikkurilan ja Pukinmäen väliltä – mainitut asemat mukaanlukien – matkustaminen vähintään Oulunkylään asti kestää nyt aikataulun mukaan minuutin pidempään.

Minkätasoinen katastrofi tämä sitten onkaan? No, ei juuri minkäänlainen, vaan aivan loistava muutos. Tähän asti N-junien ajoaika (lähdöstä lähtöön) Hiekkaharjusta Tikkurilaan on ollut kolme minuuttia. Tämä aika on ollut hyvinkin riittoisa, jopa tarpeettoman sellainen. Edes hektisimpään N-junien liikennöintiaikaan ei ole tälle löysyydelle ollut aikataulussa pysymisen kannalta tarvetta. Sen sijaan Tikkurilan eteläpuolella onkin saanut survoa ajokahvaa laitaan tai rattia kaakkoon, jotta on pysynyt aikataulussa edes hiljaisena aikana. Käytännössä Oulunkylään mennessä on saattanut helpostikin olla minuutin myöhässä, eli aikataulun lupaama ajoaika yllä mainituille väleille ei ole pätenyt.

Mutta nyt! Tikkurilan edeltä on napsaistu överilöysä minuutti pois, ja siirretty se Oulunkylän edelle. Junat edelleen kulkevat hyvin pitkälti samaan aikaan kuin ennenkin, mutta todellisuus vastaa nyt aikataulua. Enää ei tarvitse Hiekkaharjusta lirutella 30 – 40 km/h Tikkurilaan (tai vaihtoehtoisesti odotella Tikkurilassa päälle minuutin verran lähtöaikaa), eikä Tikkurilan jälkeen tarvitse ajaa kahva kaakossa tai ratti laidassa, vai mitenpäinsemeni. Energiaa ja hermoja kuluu vähemmän kaikilta osapuolilta.

Hieman erikoisena seurauksena tästä on myös se, että nopeampana mielletty K-juna onkin Tikkurilan pohjoispuolelta Tikkurilaan ja Puistolaankin asti minuutin N-junaa hitaampi…

 

Eikä tässä vielä kaikki!

Vaan lopetetaan kuivan tekstin jälkeen kosteampaan kuvaan.

Lättähattuja ja Kossua.

Lättähattuja ja Kossua.

Näihin tunnelmiin!

Advertisement

Tietoja Kiskomies
Kirjoittaja on ajanut junia vuodesta 2008. Blogin painopiste on jutustella veturinkuljettajan arjesta, sekä kertoilla rautatietekniikasta kansantajuisesti. Sivuston artikkelitekstien ja valokuvien oikeudet ovat sivuston ylläpitäjällä, ellei toisin mainittu.

One Response to Kolme kuivaa kirjoitusta kera Kosanderilopetuksen

  1. js says:

    Se linkki HSL:n tiedotteeseen ei ainakaan tätä nykyä toimi. Lähinnä vastaavaa asiaa löytyy tästä: http://www.hsl.fi/uutiset/2013/hsl-ja-vr-paivittavat-sopimuksensa-2032

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: